Itsemurhako? Ajatellessani menneisyyttäni yhden tunnin päättäväisyys ja yli-inhimillinen voitto kuolemanpelosta olisi lopettanut kärsimykseni lähettämällä minut kooman helvettiin kertaheitolla. Tosin: jos tuo kyseinen tapahtuma olisikin tapahtunut, maailmassa olisi kaksi ihmistä vähemmän ja se olisi taas liikaa. Kuten Saarnaajakin sanoo ei se viisautta ole jos kysyy että oliko ennen paremmin.
Maitoa pitäisi hakea kaupasta kolmen tunnin sisään ja jo ajatus sinänsä hajoittaa. Sairaalapaikka on puhelinsoiton päässä jos meinaa kuupassa heittää. Suurimmaksi osaksi yritin tänään hirvittävissä väsymystiloissa selvitellä mistä v-tusta on kyse kun äijä ei pysty matkustamaan kahdella bussilla Tampereen toisesta päästä toiseen... kaikki on niin pirun sekavaa. Sen tiedän että jos sinne letkuihin päädyn niin eipä siellä kovin moni taida käydä tsekkaamassa että siinäpä se Das eksistoi oikein tosissaan kun hengityskoneet pumppaavat ilmaa keuhkoihin jotka eivät haluaisi hengittää yhtäkään pätkää. Minä luulen että elämän kipein yhtälö on se, että kokonaisuutta ajatellen voidaan asettaa kaikki tapahtumat elämän varrelta vaakakuppiin ja katsoa meneekö tasapainoon vai ei. Uskallan väittää että siinä tilanteessa kun henki on lähdössä kupit painuvat tasapainoon ja ihminen joutuu tilanteeseen jossa sekavuus hajoittaa jälleen kerran, jälleen kerran ambulanssi soitetaan, katsojat etsivät uutta sosiaalipornoa kun ei itsemurhaa saatu nähtyä, mut lyödään koppiin, ativan työnnetään perseeseen halusi sitä sinne tai ei ja sen jälkeen selvitellään miksi en halua elää. Maailma ei ole sairas, minä en vain pysty sopeutumaan tämän maailman normiin. Siksi olenkin sairas. |