Kun kävelin pihalle ja sytytin röökin, vetelin henkoset ja vanhempani tulivat paikalle sain kuulla että tästä tulee ongelmia koskapa eräs sukulainen haudataan ensi viikonloppuna ja minun kasvoni ovat hirveässä kunnossa koskapa niitä koristelee verenpurkaumien summa. Jos olisin ollut edes realistinen olisin ollut seuraavana viikonloppuna itsekin hautajaiskunnossa.

Palatessani hoitoon josta olin paennut sain kuulla omaltahoitajaltani että olen aiheuttanut turhaa huolta kaikille osaston potilaille, hakenut vain huomiota ja kehdannutkin tehdä tämän kaiken. Väkivaltainen käyttäytyminen ei kyseisessä paikassa olisi johtanut mihinkään joten nielin kaiken itsekunnioitukseni ja totesin että asia saattaa olla niin. Hän saakoon viimeisen sanan. Näin se käy.

Sinä päivänä, kun hikinen kämmen puristaa kädessään Glockin pistoolia jonka luoti repii ulostullessaan ”uhriin” jalkapallon kokoisen läntin veristä mössöä jossa oli joskus jännettä tiedän, ettei minulla ole enää mitään menetettävää. Silloin, kun toinen käteni puristaa kassia joka on täynnä täysautomaattiaseita valmiina tekemään sen, mihin ne ovat suunniteltu, en enää aio kuunnella selityksiä.