Hahmottaessani käsitteen elämä merkitystä minulle itselleni, sen merkitystä muille, asioille joita arvostan ja joista pidän, huomaan ajoittain liukuvani yhä kauemmaksi siitä, mikä on elämää. Elämä on omien määritelmieni mukaan biologisia prosesseja jotka kuljettavat kuona-aineita ulos kehostani sen jälkeen kun olen nauttinut ruokaa. Mitä tulee psyykkiseen elämään – sitä minulla ei ole.

Ajat sitten aloin erakoitumaan omaan pieneen asuntooni ja maailmaani. Maailmani koko on noin 52 neliömetriä + parveke. Tähän laajennusosana on lähikauppa joka tuo noin 200 metriä lisää elämäni pinta-alaan.

Jos olisin vain ameeba tai pala hometta joka kuluttaa kaiken mihinkä koskee, en valittaisi. Kuitenkin – jostain syystä iät ajat sitten minulla oli myös käsite sosiaalinen vuorovaikutus. Nykyisin tämä vuorovaikutus on rajoittunut laajennukseen omalta koneeltani. Investointini elämän ylläpitoon koostuvat ajallaan maksetuista puhelinlaskuista ja lukemattomista musiikkikappaleista joita olen siirtänyt. Kokeakseni edes hieman sosiaalisuutta roskapostitan vitsejä, yritän olla hauska ja vitsikäs omissa allekirjoituksissani. Ainoat ihmiset jotka ottavat näitä viestejä vastaan ovat sukulaiset joiden huumorintajua en ymmärrä, ehkä myöskään he eivät ymmärrä minun huumorintajua.

Pakkoliikkeenomainen mailin lähettäminen on korviketoiminto oikealle puhumiselle. Se on hinta jonka maksaa liiallisista pettymyksistä lähes kaikessa – kallis hinta. Paljonko elämä maksaisi? Edullisempaa se olisi sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta vaan olisiko minulla, vanhenevalla nuorella eläkeläisellä oikeasti mitään mahdollisuuksia saada sosiaalista vuorovaikutusta ilman hillittömiä kustannuksia kehittämään tausta jonka voi kunniallisesti ilman valehtelua kertoa ihmisille joihin tutustua? Tai voisinko milloinkaan todeta letkeästi lonkalta siitä kuinka henkilöt x, y ja z kuolivat tai minkälaisia painajaisia olen nähnyt viime aikoina...

Ovet ovat suljettu takanani. Ei ole enää mahdollisuutta kääntyä taaksepäin – paitsi jos haluaa nähdä menneisyyden tulevan kohden kuin juna tunnelissa.